Yhdeksäs luku
Otin kauniit ruusut,jotka olivat hyvin laitettu pakettiin ja siinä oli soma vaaleanpunainen rusetti.
Toivottavasti se naikkonen pitää näistä.
Rosalie tutki kasvojani hyvin tarkasti.
-''Tuo setä näyttää todella vanhalta!''
-''Anteeksi vain nuori neiti,mutta en ole vanha!''.
Todellakin inhosin pikku tyttöjä.
-''Anteeksi Rosalien puolesta,eihän yleensä tuommoisia suustaan päästä''.
Tuhahdin ja lähdin nopeasti pois kukkakaupasta,enkai minä nyt sentään niin vanha ole?
Astelimme Danielin kanssa autoon takaisin,sylit täynnä tavaraa molemmilla.
Sain juuri laitettua tavarat autoon,kun puhelimeni pirahti soimaan.
-''Haloo George puhelimessa''.
-''Täällä on Danielin isä,pyytäisin vain tuomaan jotain keltaista maalia ja muitakin maaleja''.
-''Hmmm..Tuomme''.
-''Selvä,pitäkää hauskaa''Suljin kännykkäni.
-''Kuka siellä soitti?''Daniel kysyi.
-''Isäsi vain käski käydä maalikaupassa''.
-''Kiva..Lisää hommia''.
Nyökkäsin ja astuimme auton sisälle,
tällä kertaa matkan aikana Daniel rupesi puhumaan.
-''Kumpi laittaa radion päälle?''
-''Vaikka sinä?''Kysyin.
-''Ei kun sä''.
Väiteltiin kumpi sen saisi laittaa päälle,
ojensin käteni kohti radiota kunnes siinä samassa tunsin,
kuinka Dandannani käsi osui vahingossani omaani,
tämä vetäisi kätensä äkkiä takaisin,kuin sähköiskun saaneena.
-''Laita sä''.Daniel sanoi.
laitoin radion päälle,hetihän sieltä kuului romanttista musiikkia.
katsoin Dandannia hetken aikaa kun olimme pysähtyneet liikenne valoihin,
tämä vain hieroi kättään ja punasteli hieman.
-''Miks sä jäit siin kassalla seisomaan?''.
-''öh...Mä vähän jäin miettimään et riittikö mun rahat''.
En asiasta sen paremmin viittinyt sanoa toiselle,vaikka tiesin ettei tätä haittaisi
vaikka sanoisin että pidin sitä jätkää komeana.
-''Tai sit kyllä ajatella aivan muuta..''.
-''No okei..Se jätkä oli komea kelpaako?ja et sillä oli kaunis ääni?''.Sanoin.
Dandannani nyökkäsi hyväksyttävästi.
-''Mikä....mussa sitten on...niin kiinnostavaa?''.Daniel kysyi.
-''Sä oot mun oma hani-pupuliini..rupeanko luettelemaan mitä kaikkea löydän sussa?''.
-''Ei tarvitse,ymmärrän vähemmästäkin,koska annat sen soittimen takaisin?''.
-''Mähän sanoin että sitten kun halaat mua''.
Kävimme noutamassa maalit kaupasta,
ja toimme ne autoon jonne justiin ja justiin mahtui.
Kahden tunnin päästä olimme jälleen kotona.
-''Mikäs tuo auto on?''
-''En tiedä kulta''.Danielin äiti sanoi.
Laitoin auton hienosti parkkiin ja astuimme ulos autosta.
-''Dansku!?''.Äiti huusi ihmeissään.
-''George osti auton''.
-''On se pirun hieno auto,varmaan maksoikin maltaita?''.Isä kysyi.
-''Kyllä se,mutta sillä sitten tykkää ajella niin kuin huvittaa''.
-''Tänne tuli siinä ajassa vieras tuolta metsän takaa olevasta talosta''.Naikkonen sanoi.
Katselimme ihmeissämme toisiamme,että kuka nyt tänne tulisi oikein?
Sitten huomasin että tämähän olise jätkä jolta ostettiin peitot ja lakanat,
suuni aukeni ammolleen,se seisoi siinä ilmi elävänä,ilman kaupan tavallista asua,
kauniit hiukset ja hymy olivat tallella ja ehkä myöskin äänikin olisi?
Jätkä asteli luokseni mitään sanomatta ja laittoi kädet olkapäille.
-''Terve mitäs jätkä,mä asunkin tuol metsän takana olevas talos niin kui nuo sanoi,ja mun nimi on muutes riki''.
Katsoin hania,tämä näytti kieltä ja meni purkamaan autoa tavaroista.
-''joo...mun nimi on George''.
-''No se on erittäin hyvä,mehän voitais mennä joku viikonloppu kaljalle,tuskinpa tuo penska viel kaljalle pääsee?''.
-''Eihän se viel pääsekkää,kai sinne sitten kaljalle voisin tulla''.
-''Hyvä erittäin hyvä,muuten itse olen jo 20''.
-''oot mua pari vuotta nuorempi''.Totesin.
-''Aa!!Erittäin jännää''.Sanoi Riki ja kapsahti kaulaani.
Kuulin tuhahduksia ja kiroilua,nyt oli jotain vialla.
-''Hani?Mikä on?''
-''Pääni osui vain tuohon''.
Riki katsoi Danielia pitkään.
-''Onks toi sun hanis,jos on niin en helpolla kyllä luovuta''.
Sitten tämä tarrasi käsivarteeni ja nojasi päätänsä muhun.
-''Etsi itselles joku muu hani,tää on nyt mun''.Riki sanoi.
-''Hah..Ota vain,en ole tippaakaan kiinnostunut''.
Riki asteli rehaten mut mukanaan Dandannini luokse,
sitten tämän isä oli tullut,kun oli päättänyt viedä vaimonsa muualle.
-''No niin George,Riki ja Daniel rauhoittukaa kaikki''.
Riki päästi vaistomaisesti irti käsivarrestani.
-''No mutta George tulethan ainakin viikonloppuna hakemaan kaljalle,vai tulenko minä tänne?''.
-''Hmm..Tuu vaikka tänne''.
**Daniel**
Tunsin jotain uutta kateellisuuttako?vai mustasukkaisuutta?
En tiennyt oikein mitä tehdä nytten,olin saanut kilpailijan,
RIKI olisi paremmassa asemassa kuin minä.
Riki veisi Georgen viikonloppuna kaljalle jonnekkin baariin,
ja tällä olisi ikää niinkuin Georgellakin,nämä pitäisivät
aivan varmasti hauskaa,ja Riki istuisi minun tilallani
hymyillen kauniisti pelkääjän paikalla.
-''Kuulkaahan nuorimmaaset siellä, ottakaa KOPPI!''Isäni huusi ja viskasi
meille kahdelle maalaukseen tarvittavat välineet.
-''Mitä me nyt tehdään?''
-''Aloitetaan tietysti maalaamaan huoneita paremman värisiksi,äitisi on suojannut lattiat jo''.Isä sanoi hymyillen.
Me alettiin maalata ensimmäisenä keittiötä.
-''On hyvä päästä kaljalle viikonloppuna''.George sanoi.
puristin pienempää maalaus välinettä kädessäni,ja heitin tämän suoraan Georgen paitaan johon tietysti jäi iso läiskä.
-''Hei toi oli mun paita!''.
George asteli luokseni ja otti kiinni niin etten pystynyt livahtamaankaan.
-''Mitä sä nyt meinaat mulle tehdä,et taida ees olla kiinnostunukkaa musta,kun meet sen Riki hymy perseen kanssa kaljalle''.
-''Ookko sä mustasukkainen?''
-''En kerro''.Yritin tönäistä Georgea pois kimpustani.
-''Hani-pupuliini on mustasukkainen''George hymyili.
-''No niin seurusteleminen saa jäädä illemmaksi,nyt teemme töitä!''Isä tokaisi jo mulkoillen.
Kuulin kuinka ovi kalahti auki ja nopeat askeleet tulivat keittiöön päin.
-''Joitain isoja autoja tulee tänne!''Äiti huudahti.
-''Ai niin ne pirun sängyt!''George tiputti välineensä lattialle ja juoksi pihalle.
Isä ja minäkin päätimme lopettaa työt ja mennä katsomaan niitä.
Olimme saaneet lopultakin kaikki sängyt Georgen talon sisään,
ja laitoimme nyt niitä niihin paikkoihin mihinkä tämä vain haluaisi.
-''Sir,voisin hoitaa lakana hommat''Hymyili vanha ukko.
-''Kiitos,nuo sydän peitot kuuluvat mulle ja Danielille,
ja tuo peikko on sun,Vanhempien on noi hymynaama ja kukka peitto''.
Tuskailin mitähän yöstäkin tulisi?
Maalasimme vielä kolme tuntia keittiötä,
se oli hyvin raskasta puuhaa.
-''Kuule George saisinkohan lainata tuota Alfa Romeota?''Isäni kysyi.
-''Totta kai,ajakaa vain varovasti''.
-''Kiitos''.
Äiti ja Isä menivät ulos illaksi,
kovan päivän kunniaksi tietysti.
-''Mua väsyttää..''Tokaisin Georgelle.
-''Kyllä muakin vähäsen''.
Menimme molemmat makuuhuoneeseen.
George riisui paitansa joka oli aivan maalissa ja heitti tämän lattialle,
ja vaihtoi housut,penkoen puoli alastomana kamppeitaan matkalaukusta.
Katselin tätä vieläkin kun tämä sai puettua housut jalkaan joilla nukkuisi.
itseä,ei tehnyt mieli riisuutua toisen edessä.
-''Sä häirittet mua''.Tokaisin.
-''Ota nyt noi farkut jalastas vain pois,et sä niillä voi nukkua''.
-''Mutta kun...''.Mutisin
-''No mä tuun sitten auttamaan''.
-''Ei tartte kyllä mä itekki osaan riisuutua''.
Otin ensimmäisenä paidan pois,koska tämä haisi liian pahalle,
avasin myöhemmin housut mutta en saanut niitä jaloistani,koska käteni eivät liikkuneet eivätkä jalkanikaan.
George huokaisi ja tuli luokseni.
-''Uah..ää-- älä tule tänne''Kaaduin lattialle selälleni ja pyörähdin takaisin nyt olin nelin kontin siinä.
George sai napattua housut pois jaloistani,kiljaisin kuin likka
ja lähdin nelin kontin juosten pois ovesta ja huusin samalla.
-''Hei Dandannani kultani tuu takas''Sanoi George joka
näki sydän boxerini ja heitti samalla mua kohti tyynyn,
heitto vain jäi lyhyeksi.
Palasin takaisin Georgen luo tyynyä lujasti halaten.
Hah :3
Helvetin enkeli Community Member |
|